torstai 30. tammikuuta 2020

Uusi maatumismuoti

Tilannekatsaus tästä päivästä ja eilisestäkin...

Muistutan vain sen verran itselleni, etten ole kirjoittanut, koska olen ollut todella huonossa jamassa koko tämän viikon. Luulen, että pitkävaikutteinen insuliinini aiheuttaa minulle taas kaamean nokkosrokon, ja välillä minulla on turvotuksia kasvojen alueella. Unohdin kaupunkireissuni yhteydessä käydä apteekissa, ja olin kaksi helvetillistä vuorokautta ilman allergialääkettä ja ihottumani kutisi niin, etten oikeastaan ole nukkunut koko aikana montakaan tuntia.
Eilen kävin oikeusavustajan luona Loimaalla, jossa todettiin että olen liian rikas ja että se oli jo tutustunut papereihini tienaten samalla tietämättäni 180e/h minun piikkiini, ja sanoi ettei hän aio avustaa kaltaistani rikasta ja käski minun etsiä asianajaja itselleni. Asiassa on vain se huono puoli, että olen nyt siinä kunnossa, etten pysty selvittämään tapahtumia normaalisti, koska tämä asia triggeröi minut joka helvetin kerta siihen kuntoon, etten lopuksi osaa enää sanoa mitään, kun päässä alkaa pyöriä ne itsetuhoelokuvat, joita olen katsellut lapsesta asti muutenkin. Koko homman kruunaa se, että sitä isompaa kahden vuoden takaista vuokra-asiaa minä en edes oikeastaan voi hävitä, mutta kun minä en nyt osaa puolustautua, eikä sitä asiaa oikein viitsi laittaa hoitamaan ketään kauhean kallista tampiota, joka tyrisi sen ja olisin vielä isommassa kusessa. Kun en minä yhtään tiedä että millaisia asianajajia tällä seudulla on. Minulla ei nyt oikein mene putkeen mikään. Minun mielestäni tämä on ihan hirveän väärin, varsinkin kun minä en ihan oikeasti ole tehnyt yhtään mitään rikollista, vaan ollut vain aikuisten oikeasti todella pahassa pulassa, koska yritin pitää eläimistäni huolta. Minun tekisi mieli kirjoittaa koko tarina tänne, mutta en oikein vielä tiedä...niin...no...

Onneksi Mr Sinitomu kuitenkin lopettaa nytten päivystyksen, ja sain jopa ruihnattua itselleni pääsyn koiraluennoille Turkuun kahden viikon päästä. Minulla on suunnitelmia koirien varalle tulevaisuudessa, kunhan ensin saan Masin käyttäytymään edes melkein mallikkaasti: Eilisessä koirakoulussa opeteltiin maahan menoa, ja se Masin mielestä tarkoittaa puolikkaan kuperkeikan jälkeen päätymistä selinmakuulle, tassut korkealla pään päällä. Vaikka olinkin puoliksi järjiltäni sen oikeusaputoimiston jälkeen niin kyllä se sitten jaksoi naurattaa ihan kippurassa. Ja tietenkin kun se huomasi saavansa minut ilahtumaan ko. toiminnalla, niin tänään me sitten kerrattiin kotona maahanmenoa näin...

...on varmaan ihan hirveän palkitsevaa ilahduttaa emäntäänsä surun keskellä, ja tuleehan siinä helpommin ne namipalkatkin suuhun kun painovoima hoitaa ne kitusista alas kuin itsestään! Myöhemmin muistin että se on oppinut tuommoisen maahanmenon ihan siitä että tuo on sen ihan virallinen massunrapsutus-asento, johon kynsien leikkuun jälkeen kuuluu mennä siliteltäväksi kun minäkin yleensä olen jo valmiiksi lattianrajassa rähmälläni. No jospa siitä tulee uusi muoti sitten tulevaisuuden koirakentillä, se vain voipi antaa semmoisen pikkuisen laiskahkon vaikutelman tässä suoritusyhteiskunnassamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tarkistan kaikki blogini kommentit ennen julkaisemista.